Taiteilijaesittely – Sakari Koskenalho
Kemiönsaaressa asuva Sakari Koskenalho on taiteilija, jolla on syvä yhteys mereen ja tuuleen. Puolet vuodesta hän viettää veneessä, veden päällä. Tämä kokemus on antanut hänelle ainutlaatuisen näkökulman maailmaan. Meri ja tuuli eivät ole Sakarille vain ympäristöelementtejä, vaan hänen ystäviään ja kumppaneitaan. Niiden vaikutus näkyy hänen maalauksissaan, joissa ne ovat usein näkyvästi esillä.
Näin Sakari kertoo itsestään:
Synnyin Helsingissä vuonna 1951. Olen viettänyt sen jälkeen kiireistä elämää; vakituisia asuntoja minulla on ollut useita kymmeniä, niin suomessa kuin ulkomailla. Viime vuodet olen talvisin asunut Kemiönsaarella ja kesäisin pienessä purjeveneessäni, joka on minulle liikkuva asunto ja tyydyttää tällä haavaa muuttotarpeeni.
Nuorena opiskelin taidemaalausta ja taiteilijaelämää, viimeksi mainittua hyvin tuloksin. Osallistuin moniin yhteisnäyttelyihin ja järjestin yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Ystäväni kehoituksesta siirryin sen jälkeen järeämpään materiaaliin ja toimin pitkään seppänä ja taidetakojana. Sitten vasara tippui kädestä ja oli taas aika palata ”pensselipuuhiin”.
Tiellä olen kaiken aikaa.
Kuva: Jari Laamanen
Sakari saa inspiraationsa luontoon liittyvän yhteyden lisäksi tiettyjen tuntemattomiksi jääneiden tai pseudonyymeillä esiintyneiden taiteilijoiden työstä, myös kuvallisen ilmaisun ulkopuolelta. Tämä näkyy hänen teoksissaan yksityiskohtina ja joskus myös enemmän tai vähemmän erottuvina elementteinä. Sakari seuraa taidemaailman viimeisintä kehitystä ja on ylipäänsä kiinnostunut vähemmän konventionaalisista ilmaisumuodoista.
Yksi Sakarin teosten yhteinen piirre on näkökulmien lisääntyminen. Teokset ovat esteettisesti miellyttäviä ja älyllisesti virkistäviä. Hän on kehittänyt oman ainutlaatuisen tyylinsä, joka on visuaalisesti silmiinpistävää ja stimuloivaa.
Olipa hän maalaamassa merta ja tuulta tai tutkimassa abstraktimpia käsitteitä, Sakarin työt ovat aina ajatuksia herättäviä ja mukaansatempaavia. Sakari on myös kuvittanut Saaristolaissatuja-nimisen satukirjan yhdessä Eva Lettisen kanssa.
